Unimaginative.

Pahoittelut viime viikon raportin puutteesta. Kamerani muistikortti ei syystä tai toisesta suostunut toimimaan lukijassa ja otokset tuli kopioida tietokoneelle USB:n kautta. Valitettavasti yhteensopivuusongelman takia puolet tiedostoista olivat korruptoituneita, eikä kamera suostu lukemaan korttia enää. Sellaista tämä teknologia on, aika ajoin haavoittuvaa ja epävakaata.

Tästä huolimatta ehdin viime viikon alkupuolella kerätä materiaalia kylliksi, mutta projektin pituutta joudun hiukan vähentämään. Pieni kompastuminen ei saa haittaa ammattilaisen työtä ja siksi tulee varmuuskopiot olla kaikesta. Valitettavasti en tässä tilanteessa voinut varmuuskopioita tehdä alkuunkaan, sillä tiedostot menivät pilalle jo kamerassa. Siitä olen kuitenkin varma, että syypää on joko muistikortti tai kamera. Huomasin myös, että juuri tälle omalle mallilleni oli viikko sitten tullut uusi ohjelmistopäivitys–liian myöhäistä minun kohdallani, eli projektia on jatkettava sillä, mitä ehdin tietokoneelle aiemmin siirtää.

Projekti on muuten sujunut hyvin. Kaikki valokuvat on muokattu ja/tai korjattu tarpeen mukaisesti, musiikkikappale on loistavassa kunnossa ja enää puuttuu videoiden leikkaaminen, sitten on diplomityö miltei valmis! Teknistä puolta ajatellen tulen leikkaamaan videot käyttäen Apple Final Cut Pro X –ohjelmistoa sekä Blackmagic Designin DaVinci Resolve Lite –värinkorjausta. Tästä tulee diplomityön valmistuessa tarkempi seloste verkkosivuilleni, mutta nyt, (diplomi)työ kutsuu!

A true visionary has left us. I will, for as long as I remember the first iMac, be grateful for the brilliant work he did, for motivating the world and for allowing us a better future we have never even dreamed of before. I swear he hung to life to teach us, to inspire us and to give us the gift of loving computers, loving technology and loving the care for the tiniest detail.

I now have lit up a candle to commemorate this event, the loss of a person I looked up to, a person I wanted to learn from and a person I could look at and say, “I want to become like him.” For he has changed the way we look at things, the way we approach computers and the way we think, thank you for making the world a better place. To my hero, Steve Jobs.

~ Yousif Abdullah

(This blog post is written in Finnish as part of an extracurricular activity for my high school diploma. It is the first in a series of posts to realize and visualize my progress with regard to my school project. The final work, in English, will be published on my website in late October.)

Lukio-opintojeni lisäksi olen suorittamassa median lukiodiplomin osoittaakseni erilaisten viestintätaitojeni hallintaa. Tämän ja tulevien blogikirjoitusten kautta pääset tarkkailemaan diplomityöni kehitystä sekä vilkaisemaan kulissien taakse, kun käsittelen ja hyödynnän eri välineitä. Diplomityöksi valitsin mediakollaasin, jonka tarkoituksena on osoittaa monipuolista osaamistani eri ilmaisukeinojen lomassa. Työ on hyvin vapaamuotoinen, tavoitteena on kuitenkin toteuttaa yhtenäinen ja sulava kokonaisuus. Mediakollaasin nimeksi valitsin “30 päivää”, sillä varsinainen työskentely alkaa tästä päivästä aina tämän kuun viimeiseen päivään asti. Niin ikään diplomityön suunnittelu kuin toteutus tapahtuu näiden 30 päivän aikana. Kuukauden jokaisena viikkona tulen julkaisemaan raportin, jossa käyn dipomityöni etenemisen tarkoin läpi.

Mediakollaasi rakentuu musiikkivideon ympärille, joka on diplomityön keskeisin osa. Videon teema on slice of life, eli vilaus tosielämän tilanteesta ilman suoranaista juonta tai tapahtumien kulkua. Videokuvaa täydentämässä on taustalle sijoittuva musiikkikappale. Sekä videon leikkaus että musiikin säveltäminen onnistuu tietokoneella, tästä tarkemmin myöhemmässä vaiheessa. Musiikkivideolle suunnittelen myös verkkosivun, joka toimii diplomityön väylänä Internet-maailmaan. Verkkosivun tarkoituksena on herättää huomiota ja kerätä palautetta yhteisöpalvelujen, kuten Facebookin tai Twitterin kautta. Diplomityö tavoittelee sekä monipuolisuutta että taiteellisuutta–määrä ei suinkaan korvaa laatua.

Kirjoitteluni jää valitettavasti tähän, mutta ensi viikolla on lisää. Näkemiin!

(My first blog post, written in Swedish.)

Livet är ju toppen. I morse hade jag ingen aning om vad kommer att hända och nu skriver jag ner saker och ting om livet. Jag tycker att livet består av upplevelser och utmaningar som möts antingen oförhappandes eller av misstag. Då visste jag genast att jag skulle skriva min första bloggpost på svenska när jag hade idéen att ta del i bloggosfären. På detta sätt ställer jag mig själv inför en ny utmaning som är just vad jag vill. Aldrig har jag tänkt på att fatta sådant beslut men som de flesta händelserna i livet, finns det saker som bara sker av en slump.

Jag skulle vilja ta det här tillfället i akt och tacka min lärare i svenska. För ett bra tag sen förstod jag inget på svenska men min lärare var mitt stöd. Jag känner stor tacksamhet mot alla mina lärare men att jag fick möjligheten att lära mig svenska var såväl viktigt för mig som något som hände till min stora lycka.